RC Eemeli saavutti SM-hopeaa Rogainingissa / RC Eemeli / Lehdistötiedotteet

Oheismateriaalia:

RC Eemelin logo

Muuta:

Kisareitti

2012 Pirkanmaa

Tulokset

Uusimmat lehdistötiedotteet:

Hazor L -- Hazor juhli umpihangessa, tekoäly tuotti onnittelurunon
RC Eemeli ilmoittaa tulevasta kaudesta 2023 - Tikkajuoksu, Halloween Hike ja muut tapahtumat odottavat osallistujia -- Helsinki City-O järjestää tulevana kautena jälleen upeita urheilutapahtumia
Virta vei Boitia ja Keemiä Ahlaistenjoessa -- Yhden osanottajan Cup-kilpailua ei vielä nähty
Kiptoo L -- Kiptoon merkkipäivää juhlittiin Tampere parkrunissa
RC Eemeli Cup 2021 huipentuu pudotusjuoksuun -- Mikä oli Hämptonin puolimaratonin raaston merkitys?

Kaikki lehdistötiedotteet

RC Eemeli saavutti SM-hopeaa Rogainingissa

Hazor ja Mythi epäonnistuneellakin suorituksella retki-rogainingin toiselle sijalle.

Kotisohva – Hazor ja Mythi valmistautuivat Rogainingin MM-kisoihin ja nappasivat SM-hopeaa retki-rogainingista. Seuraavassa on luettavana kaksikon kisaraportti:

Startin jälkeen lönköttelimme rastia 94 kohti jumiklossin poikien kanssa kisaparkin vierestä kulkevaa tietä pitkin. Ennen isompaa tietä harhauduimme väärälle polkuhaaralle, jota ei näkynyt kartassa. Tien ylitys ja lyhyt kurvaus vasempaan ja olimme rastia kohti vievällä tiellä. Aivan tien lopussa tie haaraantui kahtia. Valkkasimme pohjoisemman haaran mutta sekään ei näköjään vienyt niin pitkälle kuin kartan mukaan olisi pitänyt. Jatkoimme suunnalla kohti rastia ja valuimme liian paljon kaakkoon. Palasimme takaisinpäin ja olimme hukassa kuten moni muukin. Hahmotin meidän rastin länsipuolella olevan mäen nenälle ja tämän perusteella suuntasimme rastia kohti. Rasti 94 löytyi! Kisan ensimmäinen ja samalla hankalin rasti oli nyt hoidettu.

Suuntasimme järvien välistä kulkevaa tietä kohti. Jostain syystä suuntamme vähän hoipersi ja kiemurtelimme matkalla mutta osuimme pitkällisen ryteikkörymyn jälkeen tielle. Tiepätkällä saimme kiinni Cokersin kaksikon ja havumetsien miehet olivat meitä edellä ja rynnivät jo vastaan. Luultavasti tälle tiepätkälle Hazor tiputti repustaan malto- ja sipsipussit. Toivottavasti joku korjasi ne matkaan ja osasi käyttää:) Rasti 43 löytyi helposti.

Rasti 93 oli hieman ongelmallisempi tapaus. Lähdimme edelliseltä rastilta läntistä tietä pitkin kohti lounasta. Tieltä ei kuitenkaan ristennyt kumpaakaan karttaan merkittyä järveä kohti vievää tietä. Jouduimme kulkemaan järvelle pienen ylimääräisen lenkin umpimetsää pitkin. Polkua ei löytynyt järven päästäkään vaan piti rämpiä hyvin hankalaa pusikkoa pitkin tielle asti. Loppumatka rastille oli helppo. Tälle rastille olisi selvästi pitänyt lähteä rastilta 61 kaakkoon ja etsiä siltä suunnalta polku. Matka olisi lyhentynyt eikä pahimmassa tapauksessa pusikkorämmittävääkään olisi tullut enempää mitä nyt tuli.

Alunperin meidän piti hakea myös rasti 21, mutta koska se toi niin vähän pisteitä, lisäsä matkaa ja olisi edellyttänyt samaa rymypätkää kuin jo tulimme niin päätimme mennä suoraan rastille 72. Samalla tulisi hieman kuitattua ensimmäisen rastin pummiin kulunutta ylimääräistä aikaakin. Rasti oli helppo tiejuoksu.

Seuraavaksi lähdimme itään kohti rasti 57. Suurin osa matkasta oli helppoa tietä ja lopussa pieni metsäpätkä.

Rasti 33 oli Kaarinan polun varressa. Polun opasteet alkoivat tieltä pian rastin 57 jälkeen. Polku oli tosin pahoin pusikoitunut ja mutkittelu sähkölinjan ja metsän välillä. Rastin ottamisessa ei kuitenkaan ollut ongelmia.

Pian rastin 33 jälkeen oli Kaarinan polun varressa hieno laavu. Kävimme tarkistamassa joskos paikalla olisi ollut myös huussi. Hazorin maha oli tässä vaiheessa jo aivan sökö. Normaali nälkärefleksi ei toiminut ollenkaan ja hän kärsi nestehukasta vaikka oli yrittänyt koko ajan juoda. Kisakeli oli kuuma ja hiostava. Hazor ei ollut syönyt mitään koska pienikään ajatus syömisestä ei tuntunut hyvältä. Normaalisti kroppa ilmoittaa viimeistään nälän tunteella, että nyt pitää saada lisää energiaa ja muutenkin naposteltava uppoaa hyvin mutta ei tällä kerralla...

Juomarasti 12 oli lähellä ja sinne ilmestyivät samaan aikaan myös havumetsien miehet, jotka olivat käyneet hakemassa myös rastin 50. Itse päätimme jättää sen välistä. Näin jälkikäteen ajateltuna rasti olisi ilman muuta pitänyt hakea eikä turhaan vältellä metsärymyä. Olimme hieman liikaa suunnitelleet reittiä pelkkien tieosuuksien varaan.

Rasti 83 oli helppo rasti jonne pääsi melkein perille asti valmista polkua pitkin. Kokeilimme joskos polku jatkuisi pitemmällekin ja jatkoimme rastille 51 suoraan pohjoisen kautta järven länsipuolelta. No, ei jatkunut polku mutta tiedä sitten paljonko tässä kohtaa hävisimme tiekierrolle. Etenemisemme oli metsässä aina kävelyä ja lähes aina niin myös poluilla, koska useimmat polut olivat juoksemiseen aika huonoja ja metsäpätkät varsin risukkoisia. Teillä juostiin lähes poikkeuksetta muuten paitsi jyrkimmissä ylämäissä. Rasti 51 olisi voinut olla lähes mahdoton löytää mutta onneksi hakkuuaukea ylettyi juuri rastin kohdalle. Muualla rastin ympäristössä oli nuorta männikköä, jonka keskellä näkyvyyttä oli vain muutama metri suuntaansa.

Sitten pitkä tiepätkä rastille 84. Olisi saattanut olla järkevämpää hakea ensin rasti 30 ja sitten vasta 84 ja kiertää rastilta 84 suoraan kohti pohjoista järven itapuolelta. Menimme kuitenkin ensin rastille 84 ja sitten teimme lyhyen piston rastille 30 ja saimme juosta kapeaa kannasta pitkin rastille 63. Taisi olla komea maisemapaikka ja avokallio.

Lyhyt pätkä samaa reittiä takaisinpäin ja karttaan merkitylle vesistönylitykselle. Hazor nappasi kengät ja sukat pois ja kahlasi puolta mahaa myöten ylitse. Vesi oli lämmintä :) Mythi päätti jäähdytellä käymällä uimassa kaikki vaatteet päällä.

Kiersimme mökkitietä pitkin pusikon ja pääsimme talon kyljessä sijaitsevalle vesipisterastille. Vesi maistui hyvälle mutta haisi aivan paskalle :-\ Pakko oli juoda niin paljon kuin mahaan mahtui ja täyttää vesisäiliö. Nestehukka oli jotenkin saatava korjattua.

Rasti 47 oli helppo pisto. Myös rasti 86 löytyi helposti. Reitti seuraavalle rastille 76 oli kuitenkin hankala. Päätimme yrittää järven eteläpuolista reittiä koska arvelin, että toiselta kautta kulkiessa notkossa olisi edessä paha pusikko. En tiedä oliko näin mutta ainakin meidän reitillä riitti hankalakulkuista metsää eikä helpotusta löytynyt järven rannastakaan vaan jyrkänne oli todella hankalaa ja hidasta kulkea. Hankalaa oli myös pohjoispuolen rinteellä. Lopulta kuitenkin pääsimme taas tielle ja loppumatka rastille oli helppoa tietä. Rasti oli taas komealla paikalla korkean mäen päällä.

Rasti 48 oli erittäin helppo sillä polku vei melkein perille asti. Nyt oli tarjolla myös hienoa kaunista metsää eikä yhtään harvennusjätettä. Myös 36 oli helppo rasti. Hankaluuksia ei ollut myöskään rastilla 66 kunhan vain jaksoi kavuta jyrkänteen alas ja ylös. Rastipiste oli taas komea rantapaikka

Laskeskelimme että emme millään ehdi kaikkia suunnittelemiamme rasteja joten päätimme jättää rastin 52 välistä. Olisi ehkä pitänyt kuitenkin hakea koska kyseessä olisi ollut helppoa tiejuoksua. Tosin yksi vastaantullut joukkue kertoi, että olivat pummanneet juuri tätä ja rasti oli ollut vaikea ottaa. Suuntasimme kuitenkin suoraan rastille 91. Saimme juostua tieosuuden loppuun ja sitten olikin aika kaivaa järeät otsalamput esiin. Pikkulamppuja oli käytetty jo hetken aikaa kartan lukemiseen. 91 ei ollut vaikea rasti mutta menimme hieman oikelta ja liian ylhäältä ohi ja sekoilimme hetken aikaa mäkinyppylöillä ennen rastin löytymistä.

Siirryimme järvien välistä tielle. Puron ylitse kulki onneksi silta koska muuten olisi joutunut kahlaamaan. Tietä pitkin hölköteltiin pitkä pätkä kunnes viimeistä mökkitietä hyödyntäen leikattiin järven rantaan ja edelleen rantaa seuraillen purolle. Seurasimme puroa kauheassa pusikossa aina rastille 82 asti.

Kisan seuraava kahluu oli edessä. Hazor jätti nyt sukat jalkaan suojaamaan jo pehmenneitä jalkapohjia. Tämä taisi olla jopa hieman syvempi kahluu kuin edellinen ja vesi oli hieman viileämpää. Kengät ja varusteet säilyivät kuitenkin kuivina. Tällä kertaa ei kasteltu trikoita kuten edellisessä kahluussa. Pidimme kahlaamisen jälkeen huolto- ja juorutauon toisen paikalle osuneen ryhmän kanssa. Hazor muisti napata antibiootit ja vaihtaa gps-mokkulaan uuden akun. Hazor ei ollut lähtenyt kisaan ihan täysissä voimissa koska alla oli koko viikon kestänyt räkätauti ja parin päivän antibioottikuuri.

Lyhensimme reittisuunnitelmaamme ja päätimme kerätä suorinta reittiä kaikki isopisteiset rastit. Lähdimme siis jatkamaan suoraan kohti rasti 90 vaikka 68 oli melkein reitillä. Jälkiviisaana voisi nyt todetta, että olisihan tuo 68 pitänyt kuitenkin hakea... Meillä oli tosin juomaveden kanssa ongelma. Hazorin juomasäkkini oli tyhjentynyt jo aiemmin ja Mythin tyhjeni heti ylityksen jälkeen eli vesipisteelle piti päästä pian. Juoksimme pitkän pätkän rastille 90. Rasti oli retkeilyalueella ja pääsimme loppumatkasta kulkemaan hyvää leveää polkua. Aivan rastin kohdalla oli laavu ja huussi ja Hazor kävi kokeilemassa jos saisi helpotettua vatsansa tuskia. Ei mitään apua sillä mitään ei tullut koneistosta läpi. Sitten kämmäsimme ja jatkoimme polkua eteenpäin tarkistamatta että olimmeko jo tarpeeksi pitkällä... Ehdimme juosta vähän matkaa eteenpäin ennen kuin tajusimme, että hei laavuhan oli rastiniemen kohdalla! Pimeässä ja keskellä yötä ei taida pää toimia parhaalla tavalla eikä neste- ja energiahukka paranna asiaa... Rasti oli todella hienossa saaressa jonne vei silta.

Jätimme taas yhden rastin eli 54 välistä ja suuntasimme suoraan rasteille 80 ja 14. Vesisade alkoi ollessamme rastille 80 vievällä polulla. Hämäännyimme ja aloimme etsiä rastia liian aikaisessa niemessä. Lopulta pääsimme oikeaan niemeenkin asti ja rastikin löytyi mutta olipa taas hidas osuus. Sade kasteli meidät ja metsän ja kengät olivat nyt litimärät.

Vesipisteelle ei ollut pitkä matka. Nyt oli tarjolla hyvää kaivovettä vesisateella höystettynä. Saimme juomasäiliöt täyteen ja Hazor kaatoi vielä mahaansakin niin paljon kuin vain mahtui. Nestehukka alkoi vihdoinkin poistua. Pidimme lyhyen tauon halkovajassa. Puimme pitkät takit päälle, kun sade alkoi jäähdyttää kroppaa. Halkovajasta tuli kuitenkin kiire pihalle, kun eka amppari pisti Mythiä. Amppareilla taisi olla vajassa pesä ja ne muuttuivat aggressiivisiksi.

Matka jatkui kohti rastia 76. Suurin osa matkasta oli tietä mutta välissä oli lyhyt metsäoiko jossa jouduimme kapuamaan jyrkän rinteen päälle. Menimme ensin hieman tien päästä ohitse ja jouduimme hetken aikaa arpomaan sijaintiamme. Tie löytyi ja pääsimme toisen tien päähän ja rasti löytyi helposti. Naisten kärkikaksikko tuli vastaamme rastilta poistuessamme.

Jatkoimme rastille 85 mutta reittimme ei ollut kovin hyvä. Jatkoimme tietä pitkin järven koilliskulmaan josta jatkoimme metsää pitkin kohti tien päätä. Emme osuneet suoraan tien päähän vaan ajauduimme liian pohjoiseen ja osuimme tiehen vasta vähän myöhemmin. Loppuosuus olikin helppoa juoksua tietä pitkin ja nousu mäelle.

Seuraavaksi oli pelkkää tiejuoksua rastille 95. Rastilta poistuessamme saimme taas vastaamme kävellen etenevät Raskun flikat. Miten he olivat täällä näin nopeasti? Ei ollut muuta selitystä kuin, että meidän reittimme edelliselle rastille oli ollut selvä epäonnistuminen. Pidimme pienen huoltotauon ja tytöt pääsivät pelkällä kävelyvauhdilla vähän matkaa karkuun.

Rasti 95 oli myös suurelta osin pelkkää tiejuoksua. Puolimatkassa teimme lyhyen metsäoion. Aivan lopussa harhauduimme huolimattomuuttamme ohi oikean risteyksen ja päädyimme tien loppuun. Karttaan oli kuitenkin piirretty polku joka veisi lähelle rastia... Veisi jos se olisi ollut olemassa. Ei ollut polkua eikä mitään sen näköistäkään vaan koko kisan kaamein ryteikkö. Aivan läpitunkematon pusikko joka oli osittain nuorta metsää ja osittain 140cm korkeaa nokkospuskaa ja muuta kasvillisuutta. Pääsimme tästä kuitenkin lopulta läpi ja rastikin löytyi. Ihan helppo ei näköjään olisi ollut reitti tieltäkään koska heti tien vieressä oli pari hyvin leveätä ojaa ylitettävänä.

Mythin jalat olivat huonona eivätkä Hazorinkaan rakoitta olleet selvinneet mutta teippaus jalkapohjissa piti tuskat kurissa. Aika oli kortilla emmekä osanneet tarkkaan arvioida loppuvauhtiamme jalkaongelmien takia. Emme uskaltaneet lähteä hakemaan edes rastia 45 vaan jatkoimme lyhintä reittiä rastille 81. Matka oli lähes silkkaa tiejuoksua. Puolimatkassa teimme pienen metsäoion. Rastin läheisyydessä piti kärsiä pieni hakkuuryteikkö ennen toiselle tielle pääsemistä. Rasti löytyi taas helposti.

Matka jatkui taas tiejuoksuna juomarastille nro 10. Rastilla pidimme hyvän tovin mittaisen tankkaus- ja tuumaustauon. Loppu olisi aika selvä eli lyhintä reittiä maaliin. Rasti 92 oli hieman liian kaukana että viitsisimme riskeerata.

Asfalttitietä pitkin linkutimme eteenpäin. Viimeinen pätkä ennen rastia oli hiekkatietä ja aivan loppu taas kaameaa ryteikköä ja hirveän jyrkkä ylämäki. Siirryimme metsän poikki takaisin maantielle ja juoksu jatkui maantietä kohti Viitapohjaa. Tieviitta ilmoitti, että matkaa olisi 11km eli kisakeskukseen n. 10km. Jaksoimme ihan hyvin pitää juoksua yllä vaikka jalkapohjat kumpaakin kiusasivatkin. Ennen rastia 64 oleva iso ylämäki kuitenkin käveltiin ihan suosiolla. Valmis muiden suunnistajien tallaama polku vei kohti rastia.

Aina vaa lisää tiejuoksua ja pieni sivukoukkaus hiekkatielle ja nousu mäelle rastille 20. Pieni suuntakämmi tuli tehtyä rastilta 20 lähtiessä ja rymysimme ihan liian pitkään metsässä ja päädyimme tien varteen juuri jyrkänteen kohdalla.

Enää yksi rasti jäljellä eli nro 70. Peltoaukealla näkyi jokin edellä kulkeva joukkue ja heti kun käännyimme rastille vievälle tielle niin vastaan tuli useita muita joukkueita ja niiden joukossa myös naisten kärki! Olivat jossain välissä oikaisseet meidän ohitsemme! Haimme viimeisen rastin ja juoksimme viimeisen pätkän hidastelematta maaliin.

Maalissa saimme todeta olevamme kisan kakkossijalla. Sijoitus oli toisaalta yllätys ja toisaalta ei. Voittoa lähdimme hakemaan mutta oma suoritus jäi kuitenkin niin heikoksi, että emme oikein uskoneet pärjäävämme. Juoksukunto on kuitenkin hyvä ja saimme näköjään sillä kompensoitua huonoa reittiä ja muita kämmellyksiä. Kilometrejä kertyi yli 139 km eli selvästi kaikista eniten. Linnuntietä mitatenkin reittimme oli selvästi pisin (yli 87km). Pisteitä pitää kerätä huomattavasti tehokkaammin jos meinaamme pärjätä kuukauden päästä Tsekin MM-kisoissa. Kaikesta huolimatta useamman vuoden tavoite eli sm-mitali rogainingissa on nyt saavutettu! :-)

1000 g sekalaisia pehmeitä hedelmä- ja salmiakkikarkkeja (kului vain reilut 300g)

- Jalkapohjat on aivan pakko teipata, koska tuntuu siltä että rakonestopuikko tai valkovaseliini eivät riitä

- Ensimmäinen rasti pitää olla helppo, että ehtii päästä sinuiksi kartan kanssa

Urheiluseura RC Eemeli harrastaa ainakin juoksua, hiihtoa, pyöräilyä, triathlonia, duathlonia, penkkiurheilua, pöytäjääkiekkoa, leuanvetoja, seitsenottelua, pöytätennistä, biljardia, melontaa, keilailua, suunnistusta, lentopalloa, sulkapalloa, seinäkiipeilyä, tennistä, sauvakävelyä, hiihtosuunnistusta, tanssia, lumikenkätarvontaa, canastaa, kilpapurjehdusta, etunojapunnerruksia, vatsalihasliikkeitä, selkälihasliikkeitä, jalkakyykkyjä, kuntosalia, squashia, salibandya, rullaluistelua, ratagolfia, frisbeegolfia, vaeltamista, retkeilyä, vuorikiipeilyä, bussissa kököttämistä, hilavitkutusta, kodinhoitoa, maailmalla seikkailemista, multisporttia, kisailua, patikointia, suostuttelua, tuskallista latailua, venyttelyä, jahkailua, verbaaliakrobatiaa, rogaingia, lapiointia, kahlaamista, leikkisää täsmentelyä, kalliokiipeilyä, tandem-pyöräilyä, pyöräsuunnistusta, hiihtovaeltelua, kissastusta, laitesukellusta, uintia sekä avantouintia, pakkasessa värjöttelyä, gota, kartingia, futsalia, kommentointia ja geokätköilyä. RC Eemeli on perustettu v. 1996 ja sillä on tällä hetkellä kolmetoista jäsentä: Patrik Bowrain, Kiptoo, Keem, Renoo, Boit, Hazor, Ariok, Trib, Mjev, Skeema, Mythi, Cliini ja Jesh.

Oheismateriaalia:

Muuta:

Uusimmat lehdistötiedotteet:

RC Eemeli saavutti SM-hopeaa Rogainingissa

Hazor ja Mythi epäonnistuneellakin suorituksella retki-rogainingin toiselle sijalle.

Kommentit