Testamenttini Suomen kansalle
   
   Tämä on testamentti, jota en koskaan uskonut joutuvani kirjoittamaan.
   Minut on kohdannut syvä suru. Sydämeni on murtunut, enkä tuskani
   määrää voi sanoin kuvata. Iso osa maailmaani mureni 28. 2.2001, kun
   sain suureksi järkytyksekseni kuulla Lahden MM-kisoissa antamani
   doping-näytteen olevan positiivinen. Elämäni pahin painajainen oli
   alkanut.

   Olen elämässäni aina pyrkinyt itse vastaamaan teoistani ja elämääni
   koskevista asioista, ja niin teen myös nytkin. Huippu-urheilijana
   minun olisi itse pitänyt ottaa selville ja olla tietoinen saamani
   aineen johtavan positiiviseen doping-tulokseen. Nyt saan tästä
   valtavasta erehdyksestä maksaa kalliin hinnan. Mielessäni pyörii monia
   kysymyksiä, ja vaikka kuinka yritän kapinoida vastaan, en voi
   tapahtunutta muuttaa.

   Uskon, että Jumala tahtoi näin kohdallani käyvän. Sydämeni pohjasta
   haluan pyytää virhettäni anteeksi Suomen kansalta ja koko urheilevalta
   maailmalta. Samalla esitän nöyrät kiitokseni kaikille tukijoilleni
   vuosien varrelta. Te olette perheeni ohella auttaneet minua jaksamaan.
   Nyt jos koskaan tuki on tarpeen.

   Urheilu antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää
   kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun
   pienenä poikana Tervanevalle ensimmäisen kerran jalkani upotin, alkoi
   elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin ja
   nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat hikeä ja
   kyyneleitä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myös vahvuuden,
   jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.

   Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen Tervanevan mystinen
   kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt
   vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni
   ja pyydän sielulleni rauhaa.
   
   Haapajärvellä maaliskuun 6. päivänä 2001
   Mika Myllylä