JULKAISUVAPAA HETI
RC Eemeli siirtyi varovaisesti ultramatkoille
Keem kulutti Two Oceans Marathonissa 56 kilometriin yli viisi tuntia
Backpackers', Simon's Town, Western Cape, ETELA-AFRIKKA -- Etela-Afrikkaan kisamatkalle matkustanut Keem herasi tana aamuna kello 3.58, ja soi aamupalaksi Jungle Oats -kaurahiutaleita maidon kera. Puoli viideksi tilattu taksi saapui kuin saapuikin noutamaan ultramaratonkokelaan, ja vei taman Newlandsiin, Kapkaupungin esikaupunkialueelle. Siella oli klo 6.25 starttaava 56 kilometrin mittainen massiivinen juoksutapahtuma nimelta Two Oceans Marathon.
Taksi jatti Keemin Dean Streetille ja kun Keem siita lahti talsimaan aamuyon pimeydessa kohti lahtopaikkaa, alkoi pian takaa kuulua omituisen lapsyttavia askeleita. Rinnalle ilmestyi paljasjalkainen valkoihoinen mies lannevaatteeseen pukeutuneena, jousi kadessaan. Kaksikon valilla kaytiin seuraava keskustelu:
- Voort keert thormornksht maude alloy?
- Huh?
- Voort keert thormornksht maude alloy!
- Sorry, I don't understand a word.
- You don't speak afrikaans?! Where are you from?
- Finland.
- Aaahh, welcome to Cape Town!
- Thanks!
- I'm a bushman!
- Oh, really? You sure look like one! Will you run barefoot?
- Of course, I'm a bushman!
Heebo oli kuitenkin (onnekseen) osallistumassa vain puolimaratonille.
Lahtopaikan kuhinassa ehti menna pitka tovi, ennen kuin Keem tajusi mika tarkea esine oli unohtunut ottaa hostellilta lahteissa matkaan: jarjestajilta vuokrattu perunalastu! Vaan eipa paniikkia, kun Keem sai raivattua tiensa vakijoukon lapi paikalliseen kahvilaan, oli siella ystavallinen kertakayttoperunalastujen myyja palvelemassa. Onneksi ei ollut Keem ehtinyt viela heittaa reppuaan pois, jotta oli rahaa maksaa sen vuokra.
B-ryhmasta startannut Keem lahti matkaan jannittyneissa tunnelmissa. Tavoitteena oli pitaa hieman alle viiden minuutin kilometrivauhtia maratonin valiaikapisteeseen saakka, ja sitten tulla loppu niin hyvin kuin pystyy. Reitin alkuosa oli helppoa ja tasaista, ja ilmakin oli mita ihanteellisin juoksemiseen. Aurinko nousi kun takana oli viitisen kilometria ja alkoi tosissaan paistaa reitille noin yhdeksan kilometrin kohdalla. Kaikeksi onneksi aamupaivasta tuli kuitenkin puolipilvinen, ja missaan vaiheessa aurinko ei paistanut tukalan kuumottavasti juoksijoiden niskaan.
Alkukilometreilla oli aikaa tarkkailla ymparilla olevia juoksijoita. Kaikkien etunimi (tai lempinimi) oli prantatty numerolappuun, joka oli seka maha- etta selkapuolella. Kun lappua tihrusti tarkkaan, niin siita erotti myos montako Two Oceans Marathonia kellakin oli takanaan. Lisaksi kun juoksijat oli jaettu lahtoryhmiin A-F aikaisempien nayttojen perusteella ja lahtoryhma oli merkattu lappuun, niin siita sai myos kasityksen minkatasoisessa seurassa milloinkin juoksi.
Ensimmaisen puolimaratonin aikana Keemin seurana oli lahinna C-ryhman juoksijoita, seka jonkun verran D-ryhmaa. Muutama B-ryhmalainenkin vilahti silloin talloin, ja pari A-ryhmalaistakin. E:ta ja F:aakin naki joitakin kertoja. Useimmilla naytti olevan jo useita juoksukertoja takanaan, Keemin kaltaiset ensikertalaiset olivat selvana vahemmistona ja merkittava osa heista naytti olevan ulkomaalaisia. Porukassa taivalsi myos yksi kuudetta kertaa mukana ollut sokea D-ryhman juoksija oppaineen. Kisaesitteesta Keem oli lukenut, etta Australiasta oli saapunut yksi CP-vammainenkin ultramaratonia kiertamaan.
Puolimaraton taittui kevyesti ajassa 1:42, minka jalkeen siirryttiin Intian valtameren rannikolta (teknisesti ottaen Intian valtameri ei tosin ylety tanne asti, mutta niin taalla pruukataan silti sanoa) kannakselle, josta paasee Atlantin puolelle. Talla patkalla ilma oli viileimmillaan, ja pienista maista huolimatta Keemin juoksu sujui edelleen erinomaisesti.
Kun Atlantti Noordhoekin kohdalla saavutettiin, siirryttiin kuuluisalle Chapman's Peak Roadille, joka myotailee rannikkoa ja on rakennettu keskelle jyrkannetta. Nousu alkoi siina 28 kilometrin paikkeilla, ja olikin odotettua jyrkempi. Keemin vauhti putosi kuin itsestaan minuutin per kilometri hitaammaksi aikaisemmasta. Ei tarvinnut montakaan kilometria edeta nain verkkaisesti, kun alkumatkasta talteen saadut minuutit oli menetetty. Lohdutuksena Chapman's Peak kuitenkin tarjosi reitin upeimmat maisemat kohti Hout Bayta.
Lopulta ylamaki vaihtui alamaeksi, mutta liian myohaan. 34 kilometrin kohdalla oli selvaa, etta kolmeen ja puoleen tuntiin maratonin kohdalle ehtiakseen Keemin pitaisi spurtata viimeiset kilometrit ihan tosissaan. Kun matkaa on maratonin valiaikapisteen jalkeen kuitenkin tiedossa viela 14 kilometria lisaa, ei tammoiseen spurttiin ollut syyta ryhtya. Niinpa Keem siirtyi varikon puolelle, ja viihtyikin siella perati nelisen minuuttia tyhjennysoperaation parissa. Paljon kauemmin siis kuin Paula Radcliffe Lontoossa 2005, jolloin stoppi kesti vain kymmenen sekuntia.
Stopin jalkeen Keem kellotti itsensa kolmeenkymmeneenviiteen kilometriin ajassa kolme tuntia ja sekunteja. Ultimaattiseen viiden tunnin tavoitteeseen oli aikaa siis kaksi tuntia ja matkaa puolimaratonin verran. Ei kuulosta pahalta.
Harmi vain, etta juoksu alkoi tuntua pahalta. Alamaessa Hout Bayhin homma viela sujui ihan kivasti, ja luontokin tuli apuun tarjoamalla Haagin veroisia takatuulipuuskia, mutta alhaalla kun nelja kymppia tuli tayteen, niin voimat olivat koko lailla vahissa. Ei auttanut edes keitetyilla perunoilla tankkaaminen. Kaiken kukkuraksi tasta alkoi koko kisan rankin ja pisin ylamaki kohti Constantia Nekia.
Maratonin Keem ohitti ajassa 3:38. Ei ihan huonosti, mutta toki selvasti tavoiteajasta jaljessa.
Constantian ylamaki oli pullollaan antaumuksellista kannustusta, mutta kun maki on jyrkka ja jalkojen jokainen lihas huutaa tuskaa, ei paraskaan kannustus paljon auta. Muutaman kavelytauon kera maki kuitenkin lopulta tuli voitetuksi, ja alkoi hidas laskeutuminen kohti yliopiston kampusta, jonka rugby-kentan viheriolla odotti autuus ja helpotus.
Viimeisen kymmenen kilometrin aikana Keem ehti moneen kertaan kyseenalaistaa ultrajuoksun mielekkyyden (ultrakavely alkoi tuntua paljon jarkevammalta vaihtoehdolta), mutta hissukseen n. 6 min/km vauhdilla vaatimattomampikin askellus kuitenkin joudutti juoksijaa kohti maalia. Loppukilometrit olivat lahinna kumpuilevia, valilla lyhyita jyrkahkoja ylamakia ja valilla pitkia ja loivia alamakia. Poweradea kului mahdottomat maarat, mutta onneksi sita oli vahan valia tarjolla. Kisassa kaytettiin katevia desilitran muovipusseja, joihin juoma oli tungettu. Niista oli helppo juoda ilman etta rytmi lainkaan karsi. Vahan valia tarjolla olleeseen Coca-Colaan Keem sen sijaan ei uskaltanut kajota.
Kun 54 kilometria oli juostu, sai Keem etualalla nakopiiriinsa tutun numerolapun: yksi niista muutamasta A-ryhman juoksijasta, jotka olivat alkumatkasta samassa porukassa. Tastahan sai voimia enemman kuin kymmenesta Powerade-pussukasta! Askel alkoi nousta kepeammin, ja niinpa juuri ennen 55 kilometrin tayttymista fenomenaalinen ohitus jo tapahtuikin. Siina vaiheessa oikea pohje kylla alkoi uhkailla irtisanoutumisella, joten oli ryhdyttava YT-neuvotteluihin ja hieman hidastettava vauhtia.
Kaikesta huolimatta rugby-kentan loppusuoralla Keem sai viela pinnistettya pienen loppukirin tapaisen ja kisan maksimisykkeenkin (172) aikaiseksi. Maaliviitta alittui viimein viiden tunnin, viiden minuutin ja kolmen sekunnin taivalluksen jalkeen.
Jokainen juoksija tietaa millainen euforia valtaa maalissa kun on ensimmaista kertaa suoriutunut jostain uudesta matkasta. Jos Keem viela joskus palaa ultrajuoksun pariin, niin siihen houkuttelee varmaankin juuri tama euforia, ei suinkaan se milta juoksu viimeiset kaksi tuntia tuntui. Tai sitten pipo.
Tassa tiedotteessa on kaytetty hyvaksi RC Eemelin epavirallisten saantojen pykalaa 11, joka maarittelee etta "ääkköset voi jättää pois ulkomailta tiedotettaessa".
Urheiluseura RC Eemeli harrastaa
ainakin juoksua, hiihtoa, pyöräilyä, triathlonia, duathlonia,
penkkiurheilua, pöytäjääkiekkoa, leuanvetoja,
seitsenottelua, pöytätennistä, biljardia, melontaa, keilailua,
suunnistusta, lentopalloa, sulkapalloa, seinäkiipeilyä, tennistä, sauvakävelyä,
hiihtosuunnistusta, tanssia, lumikenkätarvontaa, canastaa, kilpapurjehdusta,
etunojapunnerruksia, vatsalihasliikkeitä, selkälihasliikkeitä, jalkakyykkyjä,
kuntosalia, squashia, salibandya, rullaluistelua, ratagolfia, frisbeegolfia,
vaeltamista, retkeilyä, vuorikiipeilyä, bussissa kököttämistä, hilavitkutusta,
kodinhoitoa, maailmalla seikkailemista, multisporttia, kisailua, patikointia,
suostuttelua, tuskallista latailua, venyttelyä, jahkailua, verbaaliakrobatiaa,
rogaingia, lapiointia, kahlaamista, leikkisää täsmentelyä, kalliokiipeilyä,
tandem-pyöräilyä, pyöräsuunnistusta, hiihtovaeltelua, kissastusta,
laitesukellusta, uintia sekä avantouintia, pakkasessa
värjöttelyä, gota, kartingia, futsalia, kommentointia ja geokätköilyä.
RC Eemeli on perustettu v. 1996 ja sillä on tällä hetkellä kolmetoista jäsentä:
Patrik Bowrain, Kiptoo, Keem, Renoo, Boit, Hazor, Ariok, Trib, Mjev,
Skeema, Mythi, Cliini ja Jesh.
Yhteystiedot:
rc@eeme.li -
rc.eeme.li -
wap.rc.eeme.li -
RSS-feedi
