JULKAISUVAPAA HETI
RC Eemeli vaihtoi Mammuttimarssin voiton keskeytykseen
Aina ei ehjäkään polvi riitä...
Keskipävän torkkuumo -- RC Eemeli voitti edellisvuonna legendaarisen mammuttimarssin. Tänä vuonna oli suuria hankaluuksia saada joukkue kokoon. Viime vuonna mainiosti vauhtia pitänyt Skylark ei kyennyt tänä vuonna osallistumaan Kolin ultramaratonilla loukkaantuneen kyljen takia. EM-rogainingin jälkeen aivan liian pitkään telakalla loikoillut ja puolikuntoiseksi taantunut Hazor oli kuitenkin päättänyt lähteä voittoa puolustaamaan ja sai kuin saikin ylipuhuttua mukaansa Mjevin.
Kortesuon karpaasikaksikko varustautui huolellisesti edellisvuoden kokemusten perusteella. Kartat hankittiin viimeisen päälle ja myös gepsiin tallennettiin valmis reittisuunnitelma.
"Jambo" murahti Hazor perjantai-iltana Padasjoen ABC:n pöydässä istuneelle mammutille. Tunnuskoodistoon kuulunut kädenheilautuskin onnistui ja pienen odottelun jälkeen eemelijoukkue oli kirjattu mukaan kisaan. Viimeiset hetket ennen kilpailun alkua karpaasit juorusivat ja töllistelivät ABC:lla pyörivän trikookansan keskellä. Paikalla oli pelottavan paljon kovakuntoista porukkaa.
Lähtöhetki lähestyi ja osallistujajoukkueet kasattiin ABC:n takapihalle. Endurancen sitkeä ultraajakaksikko osui sopivasti eemelien vierelle ja päästiin passelisti juoruilun alkuun.
Lähtö! Endurance säntäsi kärkeen ja Eemelit heti perässä. Kaikki muut tyytyivät hissumpaan tahtiin. Ensimmäiselle rastille ei ollut matkaa paljon mitään. Endurance ja RC Eemeli etenivät samaa tahtia pitkälle kakkosvälille.
Kauaa ei mennyt, kun takaa tulevien valot katosivat näkyvistä vaikkei kärjen vauhti mitään hurjaa ollut. Sen verran hurjaa juoruvauhtia kuitenkin, että huonosti treenannutta Hazoria vähän hirvitti, mutta hidastaakkaan ei kehdannut. Matkan varrella kärkiryhmä bongasi valtaisan huuhkajan tien sivussa olleesta puusta!
"Polun" erotessa tieltä pääsi Endurance livahtamaan vähäsen Eemeleiltä karkuun. Polusta ei ollut paljon tietoakaan... Se vähäinen metsäkoneen ura, joka löytyi, oli täynnä harvennusjätettä. Gepsin avulla karpaasikaksikko rämpi ensimmäisen metsäosuudeen ja pääsi takaisin tielle.
Kakkosrastille Eemelit saapuivat pari minuuttia Endurancen perässä. Seuraavat olivatkin jo 10 minuuttia Eemeleitä jäljessä.
Nyt alkoivat Eemelien vaikeudet. Ensimmäisenä tapahtui suunnistuskämmi ja yhdessä risteyksessä juostiin kilometrin ketunlenkki. Samalla ketunlenkillä pysähdyttiin ensimmäistä kertaa helpottamaan Hazorin mahavaivoja. Juuri ennen kisaa syöty suklaalevy ei tainnut olla hyvä idea... Näitä stoppeja tehtiinkin sitten vielä pari lisää ennen kuin maha rauhoittui.
Kykkimistaukojen ja hieman rauhoitetun juoksutahdin ansiosta pääsi Endurance kolmosrastilla karkaamaan lähes puolen tunnin päähän. Takaa tuli parikin joukkuetta aivan peesissä.
Nelosrastille meno jatkui taas reippaana ja ilman turhia pysähdyksiä. Hiekkatietä jatkui taas loputtoman pitkään kunnes oli pakko lähteä oikaisemaan metsän poikki. Ensin vähän matkaa metsäkoneen uraa ja hakkuuaukkoa pitkin ja sen jälkeen tiheän metsän poikki. Eteneminen umpimetsässä oli hidasta ja vaivalloista. Oli myös virhe käyttää gepsin karttaa suunnistamiseen koska se aiheutti ihan turhia kiemuroita reittiin. Pelkän kompassin avulla olisi ollut parempi kulkea tai sitten olisi pitänyt käyttää gepsin opastustoimintoja.
Lopultakin umpimetsä loppui ja kaksikko pääsi takaisin tielle. Vähän matkaa tiellä kulkemisen jälkeen ilmestyi vasemmalle pari valoa. Endurance oli myös kämmäillyt umpimetsässä ja menettänyt hurjan johtonsa!
Nelosrastille olisi sittenkin kannattanut kiertää hieman pitempään teitä pitkin sillä paikalle ilmestyi heti Endurancen ja Eemelien jälkeen järkevämmän reitinvalinnan tehnyt yksinäinen kisaaja. Nelosrastin jälkeen oli edessä mäkinen hiekkatieosuus, joka kuljettiin vauhdikkaasti Endurancen tahdissa.
Yllättäen nelosrastin jälkeen reitinvalinnat erosivat ja Endurance lähti kiertämään enemmän teitä pitkin ja Eemelit kulkemaan suoraan metsäpätkiä pitkin. Huono onni iski ja tien päästä ei löytynytkään karttaan merkattua polkua vaan hirvittävän huonokulkuinen ja tiheä metsä. Tien ylityksen jälkeen metsän kulkukelpoisuus parani ja lopulta löytyi ehta polkukin! Kauaa ei polusta saanut nauttia, kun eteen ilmestyi hakkuuaukko, joka onneksi oli hyvin putsattu ja kävelykelpoinen. Aukon jälkeen pääsi taas takaisin hiekkatielle.
Tässä vaiheessa Mjevin "terve" polvi alkoi olla huonossa kunnossa. Vaiva oli aivan uusi ja jalassa jossa ei pitänyt olla mitään vikaa. Vanhoja vaivoja sisältänyt jalka oli edelleen ihan kunnossa. Jo edellisellä tiepätkällä polvi oli hieman vihoitellut. Metsässä tarpominen ei polvea haitannut mutta siirtyminen takaisin juoksuun oli tuskaa.
Muutaman kilometrin hiekkatietaipaleen jälkeen oli taas aika "oikaista" metsää pitkin. Humalaisen kiemurainen reitti vei lopulta tielle jota pitkin ei ollut enää pitkälti uimarastille.
Tiereitti oli ollu nopeampi ja Endurance oli jo uimarastilla. Kisan kärkeen oli siirtynyt edellisellä rastilla kolmantena ollut. Olisi siis kannattanut kiertää koko osuus teitä pitkin...
Uintirasti noudatti samaa kaavaa, kuin edellisvuonnakin. Pelastusrengas piti uittaa muutaman metrin päähän ja sitten takaisin. Hyrrr, kylmää oli. Eemelit nauttivat kylmyydestä enemmän, kuin muut koska heille unohdettiin antaa uintiin mukaan pelastusliivit... Varsinkin Mjev sai tarpeekseen järven kylmyydestä...
Hetken tauko takkatulen ääressä, lisää juomista reppuihin ja Eemelien matka jatkui taas. Otimme oikoreitin järven rantaa seurailevaa retkeilyreittiä pitkin. Valitettavasti emme löytäneet oikeaa polkuristeystä ja jouduimme tarpomaan tielle kivikkoisen mäen yli.
Tiellä oli pakko todeta, että ei tästä nyt oikein taida tulla mitään. Mjevin polvi ei pulikoinnin kylmähoidosta huolimatta kestänyt enää juoksua. Tiellä käveleminenkään ei tuntunut polvessa hyvältä. Ainoastaan pehmeässä umpimetsässä kulkeminen oli siedettävää. Pitkään Eemelit miettivät mitä nyt tehdä: nilkuttaako seuraavalle rastille vai yrittääkö nilkuttaa suorinta reittiä autolle? Rastille siirtymisessä ei liennyt mitään järkeä ja suorin reitti autollekkin oli linnuntietä pitkin 18km eli aivan liikaa kipeälle polvelle. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut taistella kisan voitosta oman terveyden kustannuksella eikä Mjevillä olisi aikaa polveaan parannellakkaan koska jo maanantaina oli tiedossa matka Kreikkaan.
Pitkin hampain Eemelit päättivät jättää kisan kesken ja nilkuttaa takaisin uintirastille odottamaan evakuointikyytiä lähtöpaikalle.
RC Eemeli kiittää Mammuttimarssin järjestäjiä hienosta kisasta ja lupaa palata kilpailuun paremmalla menestyksellä tulevina vuosina. Kiitokset myös erinomaisen vastuksen tarjonneille joukkueille :-)
Urheiluseura RC Eemeli harrastaa
ainakin juoksua, hiihtoa, pyöräilyä, triathlonia, duathlonia,
penkkiurheilua, pöytäjääkiekkoa, leuanvetoja,
seitsenottelua, pöytätennistä, biljardia, melontaa, keilailua,
suunnistusta, lentopalloa, sulkapalloa, seinäkiipeilyä, tennistä, sauvakävelyä,
hiihtosuunnistusta, tanssia, lumikenkätarvontaa, canastaa, kilpapurjehdusta,
etunojapunnerruksia, vatsalihasliikkeitä, selkälihasliikkeitä, jalkakyykkyjä,
kuntosalia, squashia, salibandya, rullaluistelua, ratagolfia, frisbeegolfia,
vaeltamista, retkeilyä, vuorikiipeilyä, bussissa kököttämistä, hilavitkutusta,
kodinhoitoa, maailmalla seikkailemista, multisporttia, kisailua, patikointia,
suostuttelua, tuskallista latailua, venyttelyä, jahkailua, verbaaliakrobatiaa,
rogaingia, lapiointia, kahlaamista, leikkisää täsmentelyä, kalliokiipeilyä,
tandem-pyöräilyä, pyöräsuunnistusta, hiihtovaeltelua, kissastusta,
laitesukellusta, uintia sekä avantouintia, pakkasessa
värjöttelyä, gota, kartingia, futsalia, kommentointia ja geokätköilyä.
RC Eemeli on perustettu v. 1996 ja sillä on tällä hetkellä kolmetoista jäsentä:
Patrik Bowrain, Kiptoo, Keem, Renoo, Boit, Hazor, Ariok, Trib, Mjev,
Skeema, Mythi, Cliini ja Jesh.
Yhteystiedot:
rc@eeme.li -
rc.eeme.li -
wap.rc.eeme.li -
RSS-feedi
