RC Eemelin kesäyön unelma 2013

Ensimmäiseen kesäyön unelmaan osallistui kaksi juoksijaa: Tommi Lahtonen, joka toimi myös tapahtuman järjestäjänä ja Ilkka Lassila. Seuraavassa kisajärjestäjän oma raportti:

Pääsimme starttaamaan täydellisessä keskikesäkelissä. Reitti kulki ensin Jyväsjärven rantaa ja moottoritietä seuraillen Kelonlahteen. "Ihastelimme" Keljonlahden voimalaitosta kunnes käännyimme radan varteen ja nousimme Keljonkankaan ulkoilupaanoille. Matka jatkui lyhyen asuma-aluevisiitin jälkeen leveähköä polkua pitkin Sääksvuoren ylitse kohti Muuramea. Aivan hetkeksi poikkesimme asfaltille ja nousimme vielä Hautalanmäkeen ja sieltä laskettelua Muurameen.

Alkumatkasta mukana kulki myös Tanja polkupyörän kanssa ja kuskasi joitakin varusteitamme. Tanja kuitenkin sai tarpeekseen juoksijoiden hitaudesta ja hankalasta pyöräilypolusta Muuramen kohdalla. Saimme loput tavarat omaan kantoomme ja Tanja lupasi tulla taas seuraavana aamuna vastaan Vaajakosken suunnalla.

Muuramen keskustan jälkeen reitti vei Muuramen kirkon kulmalta Muuratharjun hienoihin maastoihin. Harjun päältä saimme ihastella sekä Päijännettä että komeaa Muuratjärveä. Valokin oli parhaimmillaan auringon ollessa juuri laskemassa.

Siirryimme vaihteeksi maalaistielle ja lönköttelimme aluksi Päijänteen rantaa seuraillen Heinosniemeen. Sopivasti peltoaukean kohdalla oli jyrkkä ylämäki jonka rinteeltä saimme ihastella Ristiselän takaa punahehkuisena loistavaa taivasta. Yön pimein hetki oli juuri tulossa mutta kunnollisesta pimeydestä ei ollut tietoakaan. Lampulle ei ollut mitään tarvetta.

Juuri pimeimpään aikaan ehdimme Kärkistensalmen sillalle ihastelemaan Päijänteen komeimpia kohtia. Silta on jo itsessään nähtävyys mutta ympärille leviävä Päijänne monine saarineen on juuri tässä kohdassa hienoimmillaan. Lossivahdissa näytti olevan vielä meininkiä koska kellohan oli vasta vähän vaille kaksi yöllä.

Sillan jälkeen pitkä nousu Ässämäen päälle ja taas sai ihastella kauas jatkuvaa Päijännettä. Tätä maisemaa ei montaa vuotta tarjoilla sillä metsä kasvaa vauhdilla ja peittää maiseman muutaman vuoden kuluttua.

Ässämäen jälkeen jyrkkä lasku Syvälahden pohjukkaan. Lyhin reitti lähtisi tästä kohti Oittilaa ja Rutalahtea mutta jatkoimme vielä eteenpäin ja varsinkin ylöspäin. Kapusimme vanhaa vaaruntietä pitkin Vaarunvuoren päälle ja kiersimme Vaarunvuoren hienon luontopolun. Vaarunvuoren etelärinteeltä on hienot näkymät Päijänteelle Korospohjaan ja korkeuseroakin on yli 100m!

Vaarunvuorelta lähdimme laskeutumaan Vaarunjärven luonnonsuojelualueen läpi. Matkalla saimme "kylpeä" Vaarunniityn kukkakedossa ja polun loppuosa oli myös aivan täynnä kukkia ja kasvillisuutta. Kulkijat olivat olleet tänä kesänä vähissä.

Saavuimme Oittilaan ja saimme ihastella perinteisen maalaismiljöön lisäksi laamoja ja pienen pieniä kilejä. Maalaismaisemaa ja metsämaisemaa riitti seuraavat tunnit, kun juoksimme Rutalahtea kohti. Hieman ennen laskeutumista Rutalahteen pidimme ensimmäisen pidemmän tauon. Vaarunniityllä kastuneet sukat piti vaihtaa välillä kuiviin. Aurinko paistoi jo kirkkaasti mutta niin matalalla, että varjopaikoissa oli vielä hieman viileätä. Pienistä järvistä kohoili aavemaista utua.

Rutalahdessa ohitimme ensimmäisenä letkaliiterin jossa oli ollut illalla tanssit. Enää ei tanssijoita näkynyt. Saavuimme Rutalahden keskustaan ja Ilkalta oli juomavesi loppu. Rutalahden baarikaan ei ollut auki mutta aivan baarin vieressä oli jonkinsortin verstas, jonka seinästä löytyi toimiva vesihana!

Rutalahdesta seuraavana oli seitsemän kilometrin asfalttipätkä Nisulaan. Välille osui messevä mäkikin ja taas kerran komeat maisemat. Nisulasta reitti kääntyi suoraan pohjoiseen kohti Iilinjärvien luonnonsuojelualueita. Nyt Tommiltakin loppui vesi mutta onneksi tiedossa oli kohta lähde. Saavuimme odotettuun risteykseen ja rämmimme hetken aikaa pusikossa itikoiden syötävänä, että pääsimme lähteelle tai sen tapaiselle. Vesi oli hyvää :) Valitettavasti varsinainen Iilinjärven hieno erämääalue jää hieman reitin sivuun oikealle mutta joitakin erämaisia välähdyksiä näimme.

Hieman matkaa pohjoiseen niin pääsimme kääntymään metsäautotieltä enemmän polkumaiselle reitille. Näin ainakin piti tapahtua... Reitti alkoi ihan lupaavasti mutta varsinainen polku oli kasvanut täysin umpeen nokkosta ja ties mitä kukkia. Kahlasimme napaa myöden aamukasteen kostuttamassa heinikossa pitkät pätkät. Välillä oli suuria vaikeuksia seurata polkua koska käyttöä oli ollut niin vähän, että koko polku oli lähes kadonnut. Kengätkin kastuivat heti läpimäriksi.

Hitaan rämmintäpätkän jälkeen pääsimme vihdoin Haukanmaantielle ja Liinalammen ohi kulkevalle mukavan sammaleiselle polulle. Uusi nelostie kulki aivan vieressä ja aamuliikenteen möly hieman häiritsi kesäyönautintoamme. Hyvää mäntykangaspolkua ja hiekkatietä pitkin pääsimme sujuttelemaan Teerilahteen ja edelleen Jääskelän luontopolulle.

Luontopolku on melko kivinen, kuten lähes kaikki polut tällä suunnalla, ja tyydyimme kävelemään. Polun varrella ihastelimme hienoa pirunpeltoa ja rämeistä puroa. Seuraavaksi oli tiedossa hyväpohjaista hiekkatietä, joka kulki ylös ja alas. Välillä oltiin lähellä Päijännettä ja välillä taas noustiin mäelle. Laurinlahdessa Tanja saapui meitä kannustamaan ja samasta paikasta löytyi tien varresta myös pumpulla varustettu lähde.

Tiukan ylämäen jälkeen saavuimme nelostien varteen Kanavuoren kohdalle. Lyhyen asfalttiosuuden kuljettuamme pääsimme nauttimaan Kanavuoren jättikivikoista mutta myös komeista maisemista ja koko reitin korkeimmasta pisteestä.

Kanavuoresta siirryimme radan varrella kulkevaa kevyen liikenteen väylää pitkin Vaajakoskelle ja edelleen urheilukentän kulmalta Savonmäen ulkoilureiteille. Latupohjaa seuraillen kiersimme Haapalammen ja nousimme reitin viimeiset mäet ennen saapumista Hiihtomaahan. Hiihtomaasta oli enää lyhyt matka Aittorinteelle ja edelleen moottoritien ylitse Jyväsjärven rantaraitille.

Rantaraitti toimikin "loppusuorana". Viimeiset kolme kilometriä seurattiin Jyväsjärven rantaa kunnes lopulta pääsimme Mattilaniemeen ja Ylistönsillan kupeeseen eli samaan paikkaan mistä juoksu oli edellisiltana alkanutkin!

Juoksu meni omalta osaltani melko hyvin. Vauhti oli sopivan leppoisaa eivätkä voimat päässeet missään vaiheessa ehtymään. Aika paljon ja pitkiä matkoja käveltiin. Luultavasti omat jalat olisivat kestäneet reilusti nopeammankin vauhdin ja vähemmällä kävelyllä.

Energiaksi riitti puolisen kiloa sekalaisia hedelmäkarkkeja ja pari voileipää. Jalassa speedcross 2:et sekä lidlin talvijuoksusukat tai kevyet kompressiosukat. Muuna vaatetuksena juoksusortsit ja hihaton sprinttisuunnistuspaita.

Ainut pieni ongelma muodostui jalkapohjien vakiopaikkaan muodostuvista rakoista. Kenkien kastuminen pariin kertaan pehmensi jalkaterien nahkaa sen verran, että rakot pääsivät iskemään. Tästä selvittiin kuitenkin hyvin vaihtamalla kuivia sukkia. Jokin temppu pitäisi kuitenkin keksiä millä näiden rakkojen syntymisen pystyisi kokonaan ehkäisemään. Hyviä ideoita otetaan vastaan;)

Reitti toimi hyvin ja varsinkin alkupuolisko oli odotetulla tavalla komea eli hienoja paikkoja riitti. Oravasaarta ennen ollut polkuosuus oli kuitenkin pieni fiasko, koska polku oli liian pahasti muuttunut pusikoksi. Polku, joka toukokuussa voi olla mitä parhain, ei välttämättä ole sitä enää keskikesällä...

Kokonaismatka: 119,9km, juoksuaika 16h 15min, kokonaisaika 17h 30min, noususumma 1795m. Ennakkotiedoissa oli noususumma laskettu reilusti pieleen, koska laskennassa käytettyyn dataan oli eksynyt yksi pitkä pätkä forerunnerilla mitattuna eikä ilman barometria saa luotettavia noususummalukemia...

Kiitokset Ilkalle osallistumisesta ja erinomaisesta matkaseurasta! Kiitokset myös Tanjalle kannustuksesta ja alku- ja loppumatkan huoltoavusta. Kiitokset jjh:lle valokuvista ja videopätkistä ja hyvästä yrityksestä pyöräillä kanssamme samaa matkaa vaikka emme sitten nähneetkään kuin vasta viimeisellä kilometrillä :-D

Ilkan raportti

Bongasin juoksufoorumilta kummalliselta kuulostavan RC Eemelin Kesäyön unelma ?juoksutapahtuman. Juhannusyönä juoksemaan 119 km? Ei aivan tavanomainen tapa viettää juhannusta. Omaan kuntooni nähden Kesäyön unelma kuulosti sopivan haastavalta matkalta ja lisäksi runsas polkujen osuus ja reilut korkeuserot miellyttivät ajatuksena. Aikaisempi kokemukseni pitkistä matkoista rajoittuu kahteen ERC-rogainingiin, Mammuttimarssiin ja GR10X:ään. Aloitin juoksemisen puolitoista vuotta sitten. Kotona näytettiin vihreää valoa osallistumiselle. Vaimokin olisi ollut kiinnostunut lähtemään mukaan, mutta palautumisaikaa tuleviin triathloneihin ei ollut riittävästi.

Pakkasin mukaan kolme litraa vettä juomarakkoon, 18 annosta geeliä, pari suklaapatukkaa, kolme energiapatukkaa, siripirejä, vähän sipsejä ja kolme täytenäkkäriä. Kaikki geelit menivät. Syömättä jäi kahdet näkkärit ja energiapatukat, toinen suklaapatukka ja suurin osa sipseistä. Tommilta söin muutaman keksin.

Lähdin liikkeelle juoksutrikoissa ja t-paidassa. Jalassa oli La Sportivan Vertical K:t, joilla en ollut aikaisemmin juossut, lukuun ottamatta edellisen illan korttelin kierrosta. Varmuuden vuoksi otin reppuun mukaan vanhat Inov8 Xtalonit. Repussa (20 l) oli myös ohut juoksutakki, lämpökerraston paita, kahdet sukat, puffi, otsalamppu, wc-paperia, avaruuslakana, ensiside, teippiä, rakonestopuikko, rakkolaastareita, särky-, allergia- ja vatsalääkettä, kännykkä ja lompakko. Uudet kengät toimivat erinomaisesti koko matkan. Ainoastaan pikkuvarpaan päähän tuli aikaisemmista pitkistä juoksuista tuttu rakko, rakonestopuikosta huolimatta.

Olin juhannusruhkiin varautuneena lähtöpaikalla jo tuntia ennen lähtöä ja ehdin hyvin vaihtamaan vaatteet, hakemaan sopivan kireyden kengännauhoille ja käymään veskissä ennen kuin Tommi saapui paikalle. Sain kartat ja selostuksen reitistä. Kun kahdestaan oltiin liikkeellä, niin Tommi lupasi juosta reitin läpi yhdessä, eikä minun tarvinnut karttoihin turvautua. Olin tallentanut kännykkääni reitin gpx:nä, jota olisin myös tarvittaessa voinut käyttää.

Alkumatka meni oikein nautittavasti. Juoksimme rauhallista tahtia ja ylämäet kävelimme. Reitin alun kohokohtia olivat Muuratharjun päällä juokseminen ja Kärkisten sillalta avautuva öinen järvimaisema. Näiden jälkeen Vaarunvuoret olivat upea paikka. Luontopolkua oli hieno juosta ja maisemat olivat todella kauniita. Lyhyillä tauoilla piti pukea takki päälle, mutta juostessa taas lämpeni nopeasti. Öiset höyryävät lammet näyttivät taianomaisilta. Lamppua ei tarvinnut missään vaiheessa. Rutalahden kohdalla minulta loppui vesi. Aika pian löysimme autotallin kyljestä vesihanan, jossa oli kiinni puutarhaletku ja sain täytettyä juomarakon. Tommilla riitti vielä nestettä usealle kilometrille ja hänelle tankattiin reitin varrella olevalta lähteeltä. Muutaman metrin tarpominen ryteikössä lähteelle paljasti, kuinka väsyneet jalkani olivat. Vauhtimme laski aikaisemmasta ja kävelyn osuus kasvoi. Seuraava nestetäydennys tapahtui Laurinlahden kohdalla aivan tien vieressä olevasta kaivosta/lähteestä. Tämän jälkeen Tanja saapui polkupyörällä kannustamaan meitä loppumatkan ajaksi. Kanavuori oli seuraava maisemien ihailupaikka ja ylämäki meni vielä yllättävän helposti. Alaspäin sen sijaan ei ollut enää helppoa kulkea. Tästä eteenpäin oma juoksemiseni oli todella vaikeata ja loivakin ylämäki sai kävelemään. Tuntui, että energiat olivat täysin lopussa. Tommi jaksoi kuitenkin kannustaa. Hänellä juoksu oli loppuun asti helpon näköistä. Rantaa lähestyttäessä loiva alamäki sai itselläkin taas juoksun kulkemaan, vaikkakin todella hitaasti. Loppusuoralle saatiin vielä lisää seuraa ja jopa pieni loppukiri irtosi. Kokonaisaika oli 17h 30 min, johon olin tyytyväinen. Tommi olisi selvittänyt radan huomattavasti nopeamminkin. Reitti oli paikoin haastava ja se palkitsi hyvillä maisemilla. Isot kiitokset Tommille tapahtuman järjestämisestä ja Tanjalle kannustuksesta ja lopun huoltoavusta.