JULKAISUVAPAA HETI
RC EEMELI / LEHDISTÖTIEDOTE 23.08.2005

Boit ja Heli alppimaralla

1890 metriä nousua ja 1710 metriä laskua vaikuttavissa maisemissa

Talo tasamaalla, Tampere, SUOMI -- RC Eemelin hitain maratonjuoksu ja pisin tilastoitu juoksusuoritus nähtiin heinäkuun lopussa Swiss Alpine Marathonilla Sveitsin Davosissa. Kovin moni tuttu suoritusta ei tosin nähnyt, sillä Boitin lisäksi eemelijoukkueessa oli vain juuri edustusoikeuden saanut Heli. Hazorin retkikunta kuulemma leireili samaan aikaan Alpeilla ja pistäytyi Davosissakin muttei jäänyt maratonille.

Emmentalin ja käkikellojen maa lupasi jo etukäteen paljon. Maratonin osallistumismaksuun kuului junalippu mistä tahansa Sveitsistä Davosiin ja takaisin sekä vielä vapaa aluelippu Davosin seudulla. Koska maratonin alusviikolla ei treenatakaan uskaltanut, Heli ja Boit kävivät mutkaisella ja tunnelipitoisella Schnellzug-kyydillä (27 km 55 minuutissa) tutustumassa mm. kaksinkertaiseen olympiakaupunkiin St. Moritziin, jossa myös Janne Holmén samaan aikaan viimeisteli yleisurheilun MM-kisoihin. Eemelipariskunta hankki alppikylästä luultavasti saman vatsapöpön kuin Jannekin, mutta onneksi vatsatauti iski heihinkin vasta MM-kisojen eikä vielä alppimaratonin aikaan.

Samaan aikaan kun alempana Sveitsissä kärvisteltiin jopa 36 asteen Rekordhitzessä, Davos 1560 m merenpinnasta tarjosi leppoisan 25 asteen kesäsään, jossa jopa Boit pystyi oleskelemaan kärsimättä kohtuuttomasta nestehukasta. Kerrankin ei tarvinnut pelätä hellettä myöskään maratonreitin varrella: reitin huippukohta yli 2600 metrissä tuskin kuumuudella ahdistaisi.

Maratonaamu valkenikin miellyttävän viileänä ja kuulaana. Täpötäysi junallinen numeroituja hulluja siirtyi vaivatta lähtöpaikalle Bergünin kylään, olihan lähtö 173 metriä alempana kuin maali. Junan ikkunasta maraton-pikamatkalle lähtijät saivat seurata tosihullujen taivalta, kun 78 kilometrin ultrajuoksijat taittoivat sveitsiläisittäin tasaista alkumatkaansa liittyäkseen Bergünistä loppumatkaksi samalle maratonille. Myös puolimaratonia, rullaluistelukilpailua ja sauvakävelyä kuului päivän ohjelmaan. Osallistujia kaikissa tapahtumissa yhteensä kerrottiin olleen n. 5000.

Heti lähtölaukauksen jälkeen eemelijoukkueessa ilmeni sisäisiä ristiriitoja juoksun tavoitteista, strategiasta ja vauhdinjaosta. Heli paineli alun tiepätkiä melkoista vauhtia eikä Boitin auttanut muu kuin seurata. Kuitenkin jo parin kilometrin jälkeen nousu alkoi tasaisesti jyrketä, eikä aikaakaan kun juoksu muuttui kävelyksi. Vastaan tuli kyltti "35 km", joka lienee tarkoittanut 7,2 kilometrin väliaikaa: 43.30.

Tie päättyi Valzanan kylään noin 2000 metrin korkeudessa, siitä eteenpäin jatkettiin entistä jyrkempää vaelluspolkua. Juoksuaskelista ei kukaan enää haaveillutkaan, joskin Heli ja Boit pitivät yllä melko rivakkaa kävelytahtia ohitellen lukuisia puuskuttavia lähimmäisiä. Vilkaisu ylöspäin paljasti katkeamattoman letkan jatkuvan serpentiinipolun seuraavassa ja sitä seuraavassa mutkassa, mutta piristystä tarjosi vilkaisu taakse pari-kolme mutkaa alempana puurtaviin maratoonareihin.

Viimein häämötti ylhäällä solassa puinen rakennus ja sen seinässä teksti Keschhütte. Reitin korkein kohta 2632 m, ja viimeiseen viitoseen oli mennyt aikaa 52.12! Vaan kirjaimellisesti pää pilvissä vaelsivat ne, jotka kuvittelivat matkanteon tästä helpottuvan: seuraava reilu viitonen, melko tarkasti puoleen matkaan, könyttiin kivikkoista polkua jyrkkään tai vielä jyrkempään alamäkeen. Boitin suunnistusnilkat toimivat hieman paremmin kuin Helin, ei siksi että ne olisivat tottuneemmat vuorijuoksuun vaan siksi että löysät nivelsiteet eivät pienistä muljahduksista valittaneet. Huimat maisemat kattilalaaksoon laskeuduttaessa menivät enimmäkseen hukkaan, sillä katseen irrottaminen polusta tiesi helikopterikyytiä ainakin yhdelle 78-juoksijalle.

Alppilaakson pohjalta, vajaasta 2200:sta kivuttiin vielä jyrkempää polkua uudelleen 2600 metriin. Tällä polulla ohittaminen oli jo jokseenkin mahdotonta, mutta eipä kellään suurta kiirettä enää ollutkaan. Solan ylityskohdassa otettiin reissun ainoat askelet lumihangessa, ylös asti vaeltaneet katsojat värjöttelivät toppatakeissa ja pipoissa mutta juoksijat tarkenivat mainiosti t-paidoissaan. Hierontapisteisiin oli jo lähes jonoa, joka huoltopisteellä hieman erilaiset juomat kelpasivat marinoitta ja kisan lääkäri kätteli jokaisen ennen kuin päästi jatkamaan: "Alles ok?"

Seuraavalla 3,2 kilometrillä tultiin 506 metriä alaspäin, eikä vauhti ollut juurikaan kovempi kuin ylämäessä. Vähitellen lasku kuitenkin loiveni ja polku parani, mutta asvaltille väsyneitä jalkoja ei päästetty ennen kuin loppusuoralla. Dürrbodenin kylän jälkeen sveitsiläinen ultramaratoonari lasittunut katse silmissään ohitti Boitin kuoppaisella polulla, horjahti ja otti Boitista tukea. Kiirekös tässä, tuumi Boit ja tarjosi kaverille käsivartta yrittäen pitää tätä pystyssä. Neljä jalkaa ei kuitenkaan riittänyt pitämään kahden ison miehen yhdistelmäajoneuvoa stabiilina, vaan tuloksena oli pahannäköinen kaatuminen. Alimmaiseksi mätkähti Sveitsin poika, ja Boit laskeutui suoraan hänen päänsä päälle. Pieni naarmu polvessa ylös noustessaan Boit ja varsinkin Heli oli varma, että kaverin leuka ei jäänyt ehjäksi. Niin tai näin, Tobleronemaan mies kömpi ylös, ravisteli hiekkaa naamastaan ja jatkoi epäröimättä matkaa.

Viimein alamäki tasoittui juostavaksi (3 km ennen maalia oli jopa vielä pieni nousu) ja tiekin alkoi muistuttaa autokulkukelpoista. Väsynyt eemelipariskunta puristi viimeisen viitosen vielä 23.13:een ja kaarsi Davosissa 1538 metrissä sijaitsevaan maaliin. Huolellisesta lähdöstä ja maaliintulosta huolimatta järjestäjät saivat nettoaikoihin sekunnin eron Helin hyväksi. Lieneekö johtunut siitä, että perunalastu sijaitsi kengän sijasta numerolapun takana. Ajalla 4.50.24 Heli sijoittui W30-sarjassa kuudenneksi ja Boit M30:ssä 68:nneksi. Miesten kärki taittoi maratonin 3.13:een ja 78 kilometrin kärki omansa lähes tasan kuuteen tuntiin.

Koko matkan kannustusta keränneet Suomi-paidat saivat huomiota vielä maalissakin, kun alppimaratonin 20-vuotis-dvd:tä purkittanut kuvausryhmä tuli haastattelemaan. Suomesta ollaan, hienoa oli ja ties vaikka tullaan ensi vuonna uudestaan, väittivät Boit ja Heli kameralle.

Urheiluseura RC Eemeli harrastaa ainakin juoksua, hiihtoa, pyöräilyä, triathlonia, duathlonia, penkkiurheilua, pöytäjääkiekkoa, leuanvetoja, seitsenottelua, pöytätennistä, biljardia, melontaa, keilailua, suunnistusta, lentopalloa, sulkapalloa, seinäkiipeilyä, tennistä, sauvakävelyä, hiihtosuunnistusta, tanssia, lumikenkätarvontaa, canastaa, kilpapurjehdusta, etunojapunnerruksia, vatsalihasliikkeitä, selkälihasliikkeitä, jalkakyykkyjä, kuntosalia, squashia, salibandya, rullaluistelua, ratagolfia, frisbeegolfia, vaeltamista, retkeilyä, vuorikiipeilyä, bussissa kököttämistä, hilavitkutusta, kodinhoitoa, maailmalla seikkailemista, multisporttia, kisailua, patikointia, suostuttelua, tuskallista latailua, venyttelyä, jahkailua, verbaaliakrobatiaa, rogaingia, lapiointia, kahlaamista, leikkisää täsmentelyä, kalliokiipeilyä, tandem-pyöräilyä, pyöräsuunnistusta, hiihtovaeltelua, kissastusta, laitesukellusta, uintia sekä avantouintia, pakkasessa värjöttelyä, gota, kartingia, futsalia, kommentointia ja geokätköilyä. RC Eemeli on perustettu v. 1996 ja sillä on tällä hetkellä kolmetoista jäsentä: Patrik Bowrain, Kiptoo, Keem, Renoo, Boit, Hazor, Ariok, Trib, Mjev, Skeema, Mythi, Cliini ja Jesh.

Yhteystiedot:
rc@eeme.li - rc.eeme.li - wap.rc.eeme.li - RSS-feedi