JULKAISUVAPAA HETI
RC EEMELI / LEHDISTÖTIEDOTE 08.03.2006

Keem Boitin seuraksi seuran veteraaniennätystilastoon

Sevillan maratonilla riehui Rutto, mutta myös RC Eemelin edustaja onnistui

Palautuvan maratoonarin Platz, Tampere, SUOMI -- Keemin Sevillan matka on onnistuneesti takana ja kotiintuomisina oli uusi maratonin M35-sarjan seuraennätys 3:26.24. Keem ilmoittaa olevansa tyytyväinen tulokseen, mutta hieman pettynyt siihen miten vaikeaksi sen tekeminen osoittautui. Marginaalia Boitin vanhaan ennätykseen jäi vaivaiset 45 sekuntia.

Keemin ja Lepen saapuessa Sevillaan maratonin aattoiltana näytti sää kisakaupungissa varsin lohduttomalta. Tasainen sade piiskasi maata, synkkä ja sankka pilviverho ympäröi koko seutua. Lämpötila oli jossain kymmenen asteen nurkilla. Kun sääennuste kisa-aamulle oli vielä kylmempi ja sadetta luvattiin 90 % todennäköisyydellä, alkoi eemelin mieleen hiipiä Kankaanpään koleus viime syksyltä. Onneksi Keem oli ehtinyt kilpavarustella uusien trikoiden ja käsineiden verran, niillä varustettunahan Kiptookin eteni alle kolmen tunnin Kankaanpään syyssateessa.

Kaiken lisäksi aattopäivän syömiset olivat menneet Keemillä matkanteon ohessa aivan plörinäksi. Lentokoneessa tarjottu ruoka osoittautui odotettua vähäisemmäksi ja välilaskun yhteydessä Barcelonassakaan ei ehditty kuin haukata nopea välipala. Andalusian parlamenttitalon naapuriin, ennennäkemättömän hienoon hotellihuoneeseen majoituttua todettiin vielä jo unohtunut tosiasia, että kello 17.30 on huono aika etsiä ruokaa Espanjassa. Niinpä nälkäinen kaksikko ei sateisella kolmen kilometrin kävelymatkalla Olympiastadionille löytänyt mitään varteenotettavaa purtavaa sieltäkään. Kisatoimisto ja koko stadionalue oli valtavan suuri ja hämmentävä. Kun opasteitakaan ei ollut, niin perillä piti kävellä vielä tunnin verran, että numerolappu löytyi. Stadionin uumenissa selvisi sekin, että järjestäjät eivät olleet osanneet täälläkään päättää sijoittaako salanimellä "Mika" kilpaillut Keem miesten vaiko naisten sarjaan.

Jostakin uskomattomasta sattuman oikusta Keemin kilpailunumeroksi oli valikoitunut 1843. Juuri tuona vuonnahan James Joule kvantifioi työn konversion lämmöksi. Keemillä tulisi olemaan mahdollisuus soveltaa teoriaa Sevillassa käytäntöön, olkoonkin että Joule teki kokeitaan vedessä pyörivillä meloilla ja laskeutuvilla painoilla.

Alle kolmen tunnin yöunien sekä koko päivän jatkuneen kävelyn, kokottamisen ja nälän jälkeen kaksikko ei stadionilta taksitse poistuttuaan jaksanut muuta kuin odotella hotellin ravintolan avautumista, mikä lopulta iltakahdeksalta tapahtui. Ruoka oli kallista ja pahaa, mutta täytti sentään lopulta mahan. Keem arveli näinkin heikosti onnistuneen viimeistelyn jälkeen tulevansa aamun kilpailussa keskeyttämään 25 kilometrin kohdalla, jossa Lepen oli määrä olla ensimmäistä kertaa vastassa. Nukkumaan mentäessä sää näytti yhä masentavammalta. Jalkaakin kolotti.

Aamulla kaikki oli kuitenkin toisin. Vanhanaikaisen Nokian puhelimen herättäessä klo 6.45 oli poutaista ja kun hetken kuluttua päivä valkeni, osoittautui taivas sen näköiseksi, että tiedossa saattaa olla sadetta tai sitten ei. Aamupalalle pääsi vasta kaksi tuntia ennen starttia, joten se jäi varsin kevyeksi: persikkamehua, jogurttia, margariinia paahtoleivällä, muutama pala hedelmiä sekä neljänneskuppi kahvia con leche. Aamiaishuoneessa olikin liikunnallinen tunnelma, kun joukko trikooasuisia maratoonareita kokoontui viimeistä tankkaushetkeä varten heti salin seitsemältä avauduttua.

Tunti ennen starttia oli tehtävä päätös kilpailuvarustuksesta. Sateen uhka väijyi yhä ja lämpötila oli 7 astetta. Ei auttanut muu kuin ottaa varman päälle: jalkaan Black Horsen alushousujen päälle upouudet kokopitkät Brooksin trikoot, Asicsin juoksupaidan päälle ohut Dobsomin juoksutakki, käteen ohuet Kathmandun käsineet sekä päähän Mizunon MM-Helsinki 2005 -lippalakki. Vaihtovaatteita Keem jätti huoltaja-Lepen huostaan, jotta tarvittaessa voisi matkan varrella vaihtaa kevyempään tai kuivempaan. Turun maratonin veriset rakot ja irtoilleet kynnet olivat vielä hyvin muistissa, joten tällä kertaa Keem jätti myös DS Trainerit suosiolla kotiin ja päätti juosta 2100-sarjan Asicseilla. Varpaita suojasi kenkien sisäpuolella pari Asicsin juoksusukkia. Aurinkolasit jäivät hotellille, tiedossahan oli pilveä ja sadetta.

Taksikyyti lähtöpaikalle La Cartujan saarella maailmannäyttelyalueella sijaitsevalle Olympiastadionille kulki kahden barcelonalaismaratoonarin seurassa. Perillä tapahtui varsinainen sukeltaminen keskelle suurta juoksujuhlaa. Ison maratontapahtuman alkutunnelmassa on sitä jotakin, etenkin kun ympärillä on niinkin hieno miljöö kuin La Cartujan stadion! Sevillassa ei ole koskaan järjestetty olympiakisoja, mutta kaupunki haki vuoden 2004 kisoja ja hakuprosessin yhteydessä 1990-luvun lopulla rakennettua stadionia on ollut tapana kutsua Olympiastadioniksi. Stadionin kuuluisista uumenista siirryttiin radalle kymmenisen minuuttia ennen lähtöä. Ilma osoittautui yhä koleaksi, mutta taivas oli yllättäen huuhtoutunut täysin pilvettömäksi! Sateen uhasta ei ollut tietoakaan, aurinko nousi hyvää vauhtia ja oli helppo kuvitella lämpötilan nousevan hurjaa vauhtia lähitunteina. Ei epäilystäkään, trikoot ja juoksutakki olivat epäonnistunut valinta.

Muutaman katsojan hurratessa 72 000 ihmistä vetävässä katsomossa maratoonarit juoksivat suoranmitan radalla ja poistuivat sitten kapeahkoa tunnelia pitkin ulkosalle. Yli neljän tunnin maratoonarit olivat tietysti pakkautuneet aivan liian alkupäähän 2200-päistä juoksijajoukkoa ja ensimmäisen kilometrin kapeikoissa ohittaminen oli mahdotonta. Keem hissutteli sen joukon vietävänä 6.06:een. "Kun kerran hitaasti on aloitettu, niin jatketaan hidastelua", tuumasi Keem ja otti ensimmäisen varikkokäynnin jo toisella kilometrillä, minkä seurauksena siihenkin tuhrautui 5.32 minuuttia — 40 km matkaa maaliin ja Keem oli jo kaksi minuuttia tasaisen vauhdin aikataulusta jäljessä, Boitin haamusta peräti puoli kilometriä.

Kolmannen kilometrin alkaessa trikoot alkoivat jo käydä tukalan kuumiksi ja puntit oli pakko kääriä niin korkealle kuin mahdollista, eli lähes polviin asti. Myös hanskat siirtyivät kämmenten ympäriltä nyrkkien sisään. Tässä kohtaa Keem viimein saavutti tavoittelemansa rytmin: syke 150. Boitin veteraaniennätyshaamun takaa-ajaminen saattoi alkaa. Juoksu alkoi kulkea hetki hetkeltä yhä paremmin, tunnelma juoksijamassan keskellä appelsiinipuiden reunustamilla teillä ja kujilla oli katossaan ja nouseva aurinkokin uhkaavasta lämmöntuotostaan huolimatta vain kohotti fiiliksiä. Kannatti sittenkin lähteä mukaan, nyt oli maratonjuoksun nautinto parhaimmillaan!

Reitti kiersi 5 km verran modernilla maailmannäyttelyalueella La Cartujan saarella ja siirtyi sitten Alamillon siltaa pitkin Guadalquivir-joen itäpuolelle, jossa juostiin kaupungin laitamilla seuraavat 20 km. Espanjassa kuntojuoksijoiden taso tuntui olevan selvästi kovempi kuin Suomessa; Keem juoksi hieman alle 3.30 loppuaikaan tähtäävässä vauhdissaan juuri siinä, missä juoksijoita tuntui olevan kaikkein tiiviimmin. Niinpä kilpakumppanit ympärillä vaihtuivat joka hetki, osaksi senkin takia, että Keem hitaasta alustaan johtuen varsin pitkään oli maltillisellakin alkuvauhdillaan ohittelevana osapuolena. Syke 150 näytti oikeuttavan tasaisesti ja tarkalleen noin 4.40 minuutin kilometrivauhtiin. Esim. kilometrit 3–13 sujuivat hieman alle 47 minuutissa. Niinpä jo niinkin varhain kuin 11. kilometrillä Keem sai tasaisen vauhdin tavoitteestaan kiinni ja 12. kilometrin loppuvaiheissa jäi Boitin haamukin selän taa, selvästi odotettua aikaisemmin.

Keem lähti matkaan neljän geelin taktiikalla, koska yksi geelipussi oli hajonnut matkalla lähtöpaikalle. Geelit upposivat sisuksiin 40 minuutin, 1.15 tunnin, 1.55 tunnin ja 2.30 tunnin kohdilla. Alkukilometrien viileys ja aamun turhan hyvä nesteytys johtivat siihen, että Keem joi ensimmäisen puoliskon aikana hyvin vähän. Toinen 3,3 desilitran vesipullo tyhjeni vasta jossain puolimatkan paikkeilla. Siitä huolimatta toinen varikkokäynti piti tehdä jo hieman ennen 20. kilometrin täyttymistä. Tässä vaiheessa etumatka Boitiin oli kuitenkin jo niin suuri, että stopista huolimatta ero puolimaratonin kohdalla oli Keemin hyväksi lähes kaksi minuuttia. Boithan aikoinaan Turussa juoksi puoliskot hämmästyttävästi sekunnin tarkkuudella yhtä kovaa, joten Keemillä olisi toisen puolikkaan aikana hieman varaa antaa vauhdin hidastua.

Puolimatkaan Keem saapui ajassa 1:41.45. Juoksu tuntui vielä erittäin hyvältä ja takin hihat oli irrotettu jo monta kilometriä sitten. Ilma tuntui kuitenkin lämpenevän hieman odotettua hillitymmin, ajoittain navakahkoon vastatuuleen puskiessa trikoot tuntuivat jopa tarpeellisilta. Keem oli sopinut Lepen kanssa hieman 25 km paalun jälkeen ensimmäisen kohtaamispisteen paikkaan, jossa reitti ensimmäisen kerran saapui kaupungin keskustan tuntumaan. Koko matkan ajan oli mielessä ollut ajatus pysähtyä vaihtamaan trikoot sortseihin sekä heittää koko takki pois kyydistä. Juuri ennen kohtaamispaikalle saapumista tuuli alkoi kuitenkin tuntua entistä viileämmältä ja aurinkokin painui vähän väliä pilven taa. Kenkien riisuminen, housujen vaihtaminen, numerolapun siirtäminen yms. ei enää tuntunutkaan tarpeelliselta, joten kun Lepe sovitulla paikalla täsmällisesti odottamassa oli, päätti Keem dumpata vain jo käytöstä poistetut takin hihat ja käsineet tämän matkaan.

Juuri 25 kilometrin kohdalla, joka täyttyi muutaman sekunnin tarkkuudella tasan kahden tunnin kohdalla, ero veteraaniennätyksen tasaisen vauhdin taulukkoon oli kaikkein suurin, 2.41 minuuttia. Tästä eteenpäin Keemin vauhti alkoi pikku hiljaa hidastua ja ero tasaisen vauhdin taulukkoon kaventua. Sen sijaan ero Boitiin yhä vielä hiljakseen kasvoi, ja oli suurimmillaan 2.52 minuutissa 30 km täyttyessä Vapaaehtoisten merimiesten aukion kohdalla.

Reitti kulki 27 km:iin asti vielä hieman poispäin keskustasta, minkä jälkeen tultiin pitkä 3-kilometrinen ja tuulinen suora joen rantatietä pitkin takaisin keskustaa kohti. Matka alkoi jo painaa, kilometrit 25–27 painuivat myötätuulessakin päälle viiden minuutin ja kaiken lisäksi Keem epähuomiossa jätti yhden tärkeän juoma-aseman 27,5 km kohdalla täysin käyttämättä. Keemin pinnistellessä joenvartta vastatuuleen sai Cristoph Kipkoech Rutto oman urakkansa jo valmiiksi. Sevillan maratonin voitto meni Keniaan ajalla 2:19.12.

Takaisin 4.50-vauhtiin pääseminen vaati Keemiltä jo varsin suuren lisäponnistuksen, eikä se enää 30 km täyttymisen jälkeen onnistunutkaan. Tässä kohtaa Lepe oli jälleen kadun varressa kannustamassa ja Keemin edessä koettiin dramaattisia hetkiä kun kaksi juoksijaa kävi nyrkkitappeluun, epäselväksi jäi keskenäänkö vai jonkun katsojan kanssa.

Välittömästi 30 km paalun jälkeen siirryttiin suurelle Remediosin sillalle ja sitä pitkin joen länsipuolelle. Siellä Trianan kaupunginosassa juossuista kolmesta kilometristä Keemillä on vain epämääräisiä muistoja. Joka tapauksessa juoksu alkoi tuntua jo erittäin vaikealta ja kilometrit painuivat toisensa jälkeen jälleen yli viiden minuutin. Kun reitti palasi Cachorron siltaa pitkin takaisin itärannalle, oli juoksemisen tuska jälleen kerran sitä samaa mitä Keemillä jokaisella maratonilla 34 kilometrin kohdalla on ollut. Seinä oli hiipimässä vastaan, kaiken lisäksi vasen etureisi jökitti pahan kerran. Askel ei pysynyt enää kasassa. Kaikesta päätellen suhteellisen matalalla sykkeellä vedetystä alkuvauhdista ei ollut mitään hyötyä, lopun tuska tulisi olemaan totutun paha.

Keem ei voinut välttyä ajatukselta, että maraton ei nyt vain kerta kaikkiaan näytä olevan hänen matkansa. Pitänee keskittyä jatkossa lyhyemmille matkoille. Reisijökin pahentuessa tuntui olevan vain ajan kysymys, milloin matkanteko muuttuu samanlaiseksi raahautumiseksi kuin edelliskesän Turun painajaisessa. Kaikeksi onneksi vesisade ei tuntunut uhkaavan vieläkään, eikä lämpötilakaan ollut noussut 14 astetta korkeammaksi. Olosuhteissa ei siis ainakaan ollut mitään vikaa ja reittikin oli ollut erittäin tasainen.

Lepe oli kannustamassa Kolumbuksen väylän päässä vielä kerran 35 kilometrin kohdalla. "Kaamea olo. Ei taida mennä alle kolmen ja puolen. Soittelen jos pääsen maaliin.", huikkasi Keem ohimennessään. Seuraavaksi juoksijat siirtyivät historiallisen Sevillan ytimeen, Santa Cruzin taianomaiseen kaupunginosaan. Jerezin portin kautta tie kulki Perustuslain Puistotietä pitkin ohi Intioiden arkiston sekä maailman kolmanneksi suurimman katedraalin, tuon goottilaisen arkkitehtuurin kaikkien aikojen suurimman monumentin, joka aikaisemmin paikalla sijainneen suuren moskeijan paikalle 1400-luvulla pystytettiin.

Valitettavasti tämä hämmästyttävän suuri vanhan kaupungin alue oli Keemille vielä tuolloin uppo-outo, joten hän ei tiennyt hiipuvansa näinkin merkittävien historiallisten monumenttien kupeessa. Siitäkin huolimatta Keem sai imettyä Santa Cruzin tunnelmasta voimaa juoksuunsa. Vaikka välillä edettiin mukulakivilläkin, vanhan kaupungin viehätys yhdessä sankan katsojajoukon kanssa ei voinut olla vaikuttamatta positiivisesti. Mikä mainio idea järjestäjiltä tuoda maraton vaikeimpien kilometrien ajaksi näin innostavaan ympäristöön! Kun Keem vielä sekä 32 ja puolen, 35 sekä 37 ja puolen kilometrin juoma-asemille rauhoittui oikein huolella hörppimään omituista spritenmakuista urheilujuomaa sekä imemään appelsiininlohkoja, niin ei aikaakaan kun pahin vaihe oli ohitettu ja juoksu alkoi sujua jälleen lähestulkoon mainiosti!

Lukemattomien vanhojen kirkkojen tähdittämän arkkitehtuurin ihasteluun Keemiltä ei kuitenkaan paljon enää liiennyt voimia. Ajatukset oli keskitettävä juoksemiseen ja siitä tuntuikin olevan hyötyä. Paria myötätuulikilometriä lukuunottamatta vauhti ei enää kiihtynyt alle viisiminuuttisiin tuhatmetrisiin, mutta ei myöskään hidastunut järkyttävän paljon viiden minuutin rajan huonommalle puolelle. Kisan hitaimmaksi kilometriksi jäi numero 40, joka sisälsi La Barquetan sillan pienet mäet. Tuossa kohtaa siirryttiin keskustan alueelta takaisin La Cartujan saaren maailmannäyttelyalueelle, jossa viimeiset kaksi kilometriä suorittiin Camino de los Descubrimientosia pitkin kohti Olympiastadionia. Neljäskymmenes kilometri vei 5.20 minuuttia, mutta seuraava enää 5.07. Ero Boitiin oli 1,2 km ennen maalia hieman vajaa minuutti. Kun tiedossa oli, että Boit pisteli ennätysjuoksussaan loppukilomerit erityisen reippaasti, ei löysäämiseen ollut yhtään varaa. Tasaisen vauhdin taulukko kummitteli jo niinkin lähellä kuin 37 sekunnin päässä.

Keemin jäsenistä löytyi vielä viimeisellä kilometrilläkin poikkeuksellisen paljon puhtia. 42. kilometri sujui aikaan 4.53 ja stadionin huumaan saavuttua viimeisellä kaksisataametrisellä ei ollut enää uhkaa sekuntikamppailusta Boitin haamua vastaan. Rataosuudella ero Boitiin vielä supistui kolme sekuntia, mutta siitä huolimatta sitä jäi vielä 45 sekuntia. Niin kellotti voipunut Keem maaliviivalla uudeksi ja mitä todennäköisimmin hyvin lyhytaikaiseksi RC Eemelin M35-sarjan maratonennätykseksi ajan 3:26.24. Temppu ja koko tarina sääolosuhteineen ja vauhdinjakoineen oli kuin uusinta Lissabonin maratonilta joulukuussa 2003. Keskisyke vain oli nyt kymmenen pykälää tuolloista alhaisempi eli 152. Sevillassa Keemin syke pyöri ensimmäisen puoliskon 150:n tuntumassa ja toisella puoliskolla lähellä 160:tä, kun Lissabonissa liikuttiin suuri osa matkasta 170:n paikkeilla. Painoa on tullut kahden vuoden aikana sen verran lisää, että matalammista sykkeistä huolimatta kaloreita kului nyt sykemittarin mukaan peräti 10 % enemmän. Uskoo ken tahtoo.

Pysähtymisen jälkeen 14-asteisen ilman koleus iski nopeasti juoksijoiden jäseniin, myös RC Eemelin jäseneen. Järjestäjien harteille heittämä pyyhe lämmitti ihanasti, vaikka antoikin toteutumattomaksi jääneitä lupauksia suihkuunpääsystä stadionin huoltotiloissa. Vaikka suihkua ei ollutkaan, maalissa odotti mitä miellyttävin innovaatio: koleaan käytävään oli pystytetty kymmeniä metrejä pitkä putkimainen teltta, johon puhallettiin lämmintä ilmaa. Kelpasi siellä maratoonarin istuskella lämmittelemässä! Eväspussikin oli monipuolinen, mitali tyylikäs ja kaikeksi yllätykseksi osanottomaksuun näytti kuuluvan maalialueen virvokepalvelukin. Jääkylmä maratoninjälkeinen olutlasillinen kolealla käytävällä nautittuna ei tosin maistunut järin hyvältä.

Loppuverryttelynä Keem keikutteli kolmen kilometrin matkan hotellille kävellen. Kuuma kylpy ja Torinon jääkiekkofinaali apaattisen saksalaisselostuksen kera toimivat iltapäivän palauttavina toimintoina. Kävely sujui illemmallakin varsin mainiosti, jalat olivat selvinneet urakasta poikkeuksellisen vähäisellä rastuksella. Tossuvalintakin oli osoittautunut erinomaiseksi, varpaissa ei ollut tietoakaan rakoista tai muustakaan normipäivän lenkkiä kummemmasta vauriosta.

Jälkikäteisspekuloinneissa Keem on tullut siihen tulokseen, että maratonin alkuvauhdilla ei lopun hyytymisen kanssa ole merkitystä. Suunnattomat vaikeudet iskevät Keemiin noin kahden ja puolen tunnin kohdalla riippumatta siitä millaisella vauhdilla tai sykkeellä siihen asti on edetty. Johtopäätös on selvä: jotta Keem selviäisi maratonista kunnialla, on vauhdin oltava alusta alkaen sellaista, että maaliintulo tapahtuu mahdollisimman pian tuon kahden ja puolen tunnin täyttymisen jälkeen!

Lepen ja Keemin Andalusian matka jatkui maratonin jälkeen lomailun merkeissä. Espanjan suonenjoki ja laihia, Lepe, todettiin erityisen viihtyisäksi ajanviettopaikaksi. Lenkkeilyolosuhteissakaan ei ollut vikaa. RC Eemeli suosittelee Lepeä lämpimästi! Jos Keem ja Lepe olisivat saapuneet Lepeen päivää aikaisemmin, olisivat he päässeet osallistumaan 10 km mittaiseen Lepenhalkijuoksuun. Pahus!

Paluumatkalla saatiin vielä ylimääräinen yhden yön pysähdys Frankfurtiin. Kuinka ollakaan, Patrikin vuotta aiemmin testaama Frankfurt Halbmarathon oli juuri samaa yötä seuranneen aamuna! Valitettavasti matkaajien jatkolento lähti kuitenkin niin aikaisin, että lumisissa olosuhteissa juostulla puolimaralla ei tällä kertaa nähty eemeliosanottoa.

Lopuksi tarjotaan vielä klassinen "Ero Boitiin" -käyrä Keemin juoksusta. Vertailukohtana siis Boitin ennätysjuoksu 3:27.09 Turussa 2.7.2005.

Ero Boitiin

Urheiluseura RC Eemeli harrastaa ainakin juoksua, hiihtoa, pyöräilyä, triathlonia, duathlonia, penkkiurheilua, pöytäjääkiekkoa, leuanvetoja, seitsenottelua, pöytätennistä, biljardia, melontaa, keilailua, suunnistusta, lentopalloa, sulkapalloa, seinäkiipeilyä, tennistä, sauvakävelyä, hiihtosuunnistusta, tanssia, lumikenkätarvontaa, canastaa, kilpapurjehdusta, etunojapunnerruksia, vatsalihasliikkeitä, selkälihasliikkeitä, jalkakyykkyjä, kuntosalia, squashia, salibandya, rullaluistelua, ratagolfia, frisbeegolfia, vaeltamista, retkeilyä, vuorikiipeilyä, bussissa kököttämistä, hilavitkutusta, kodinhoitoa, maailmalla seikkailemista, multisporttia, kisailua, patikointia, suostuttelua, tuskallista latailua, venyttelyä, jahkailua, verbaaliakrobatiaa, rogaingia, lapiointia, kahlaamista, leikkisää täsmentelyä, kalliokiipeilyä, tandem-pyöräilyä, pyöräsuunnistusta, hiihtovaeltelua, kissastusta, laitesukellusta, uintia sekä avantouintia, pakkasessa värjöttelyä, gota, kartingia, futsalia, kommentointia ja geokätköilyä. RC Eemeli on perustettu v. 1996 ja sillä on tällä hetkellä kolmetoista jäsentä: Patrik Bowrain, Kiptoo, Keem, Renoo, Boit, Hazor, Ariok, Trib, Mjev, Skeema, Mythi, Cliini ja Jesh.

Yhteystiedot:
rc@eeme.li - rc.eeme.li - wap.rc.eeme.li - RSS-feedi